Olen syntynyt kaupunginsairaalassa ja asunut vastapäätä, Maantiekatu 40:ssä. Noin viisivuotaana isä antoi aina aamulla 10 penniä. Katujen nimiä en nyt muista, mutta oli sellainen Salon sekatavarakauppa. Se oli todella pieni sekatavarakauppa. Sitä pitivät rouva ja herra Salo. Kaupassa oli yksi sisäänkäynti, ja vasemmalle mentiin varsinaiseen sekatavarapuolelle ja oikealla oli maitopuoli. On jäänyt kovasti mieleen, kun maitopuolella mitattiin maitotonkasta pitkävartisella maitomitalla ja kaadettiin asiakkaan maitokannuun. Samalla tavalla nosteltiin kermaa. Kerma voitiin annostella tavalliseen kermanekkaan. Yleensä ostettiin "mitta kermaa" eli yksi desilitra.Usein lapset laitettiin asialle, ja kermanekka oli lapsen kädessä ja siihen "mitta" laitettiin. Maitopuolella oli myöskin juustoa ja uutuutena oli tullut Atlanta-kestokerma. Atlanta-pullossa oli hieno purjelaivan kuva.
Toisella puolella, sekatavarapuolella, oli ranskanleipää ja yleensäkin leipää, elintarvikkeita, sokerit, kahvit, tupakat, karamellit, jotka siihen aikaan kiinnostivat kamalasti. Karamellit olivat Fazerin ja Hellaksen karamellitölkeissä. Kauppias antoi lusikalla purkista. Asiakkaat olivat tiukasti myyntipöydän toisella puolella. Kauppias mittasi karamelleja joko paperipussiin tai truuttiin. Esimerkiksi keltaisia ananaskaramelleja, jossa oli pieni pähkinänsiru keskellä, sai 10 pennillä yleensä 3 tai 4.
Naapurini oli silloinen Kivekkään kiviveistämö ja varsinainen kiviveistämö sjaitsi nykyisen kaupunginsairaalan takana. Äitini veljet omistivat kiviveistämön ja olivat siellä töissä. Erikoista kauppa-asiassa oli, että naapurillani oli koira, Mortti, kääpiöpintseri. Mortti oli niin fiksu, että se kävi pikkuasioilla kaupassa. Kiviveistämöltä soitettiin naapurille, että laita Mortti asialle. Mortille sanottiin "Mene isän tykö!". Mortti meni Maantiekadun ylitse kaupunginsairaalan pihan poikki kiviveistämölle. Maantiekadulla oli silloinkin kova liikenne. Yleensä isä antoi Mortille pienen laukun, jossa oli raha. Klubi-aski oli muistaakseni 99 penniä, joten rahaa laitettiin esimerkiksi markka. Mortille käsky "Mene kauppaan, tuo tupakkaa." Sen jälkeen Mortti palasi Maantiekadun yli ja juoksi 2 – 3 korttelia Salon kauppaan, haukkui vimmatusti ovella ja kauppias tuli aukaisemaan Mortille oven. Vaikka kauppa olisi ollut täynnä asiakkaita, niin Mortin asia hoidettiin ensimmäisenä. Pussukkaan laitettiin Klubi-aski ja loppuraha ja uusi käsky annettiin "Vie isälle". Niin Mortti juoksi kiviveistämölle eikä luovuttanut kenellekään muulle kuin isälle, vaikka muut yrittivät. Mortti meni isän eteen ja antoi pussukan hänelle. En ole varma, mutta kai Mortti sai jonkin makupalan.
Salon kaupasta vielä, että joulun aikaan kaupassa tehtiin itse, piharakennuksessa, livekalaa. Kuukkarin kakarat tarkkaili livekalan valmistusta melkein päivittäin. Itse en ole syönyt koskaan lipeäkalaa, kun olen nähnyt miten se tehtiin.
Salosen kauppa myytiin ja uudet omistajat olivat Mantere-nimisiä. Heillä oli erikoisuutena henkilöauto Wanguard. Se oli hienoa, kun joskus Kuukkarin kakarat pääsivät ajelulle. Sen vuoksi pyörimme usein kaupan ympärillä.
Toinen kauppa Kuukkarissa oli Kaarto. Kaarron kauppa oli myös sekatavarakauppa mutta se oli siitä erikoinen, että lihapuolelle mentiin kadun puolelta kellarin rappusia kellariin. Oli kauheata kun ruhot roikkuivat siellä. Se oli järkyttävä paikka. Kaarron kaupasta ostin ensimmäisen jäätelötuutin, kun huhu kiersi, että nyt on tullut jotain ihania jätskejä, joissa olisi kokonaisia mansikoita joukossa. Mutta kun sitä rahaa ei ollut, niin meillä piti tehdä työtä sen eteen, esimerkiksi pestä auto tai muuta sellaista. Tuutti maksoi muistaakseni 50 penniä. Ensimmäisen kerran mentiin serkkujen kanssa ostamaan, kaikilla oli se raha mukana. Ostettiin tuutit, tultiin kaupasta ulos, istuttiin rappusille eikä mikään voi maistua niin taivaalliselle kuin se, se oli niin hyvää!
Kaupunginsairaalaa vastapäätä oli Halmen kauppa. Se oli samansorttinen kuin museon näyttelyn "Pekkalan kauppa" eli kulmasta mentiin sisään. Kauppias oli vanha mies. Äiti oli kieltänyt, ettei sinne saa mennä, koska siellä kaikki "ukot" istui, poltti tupakkaa ja joi kaljaa. Hygienia oli vähän niin ja näin. Mutta sielläkin käytiin nurvaamassa karkkia. Sittemmin kun Halmen kauppa oli lopetettu siihen kohtaan tuli Kuudennen osan ensimmäinen kukkakauppa. Koska Kuudennessa osassa ei ollut paljoa näyteikkunoita aiemmin, niin meidän lasten mielestä kukkakaupan ikkuna oli ihana, esimerkiksi kun kukkakaupan ikkunassa oli talvella ruusuja.
Sitten oli perustettu silloisen Rakentajankadun ja Kalevanpuiston kulmaan ns. invalidikioski. Isä antoi markan ja käski mennä ostamaan Klubi-askin kioskilta ja sanoi, että saan ostaa nallekarkkeja loppurahalla. Nallekarkit olivat silloin ihan uusi juttu. Mutta loppurahalla sai vain yhden karkin, se oli suuri pettymys!
Pumpputorin lähellä oli Auran kauppa ja kun jouluaikana kauppa oli monta päivää kiinni, niin äiti lähetti ostamaan maitoa. Se oli iso, viiden litran maitokannu. Se kun oli niin painava, niin en jaksanutkaan sitä kantaa niin yritin vetää sitä, Voi arvatakin että loppumatkassa se kaatui ja kaikki viisi litraa maitoa valui maahan. Pelkäsin, että millä selvitän maidon kaatumisen, kun kotiin pääsen. Ja kun kauppa oli laitettu kiinni niin sinä jouluna meillä oli maitoa kovin vähän.
14 kommenttia
Jätä kommenttiHienoja ja arvokkaita muistoja! Lisättäköön, että Salon sekatavarakauppa sijaitsi osoitteessa Neuvosmiehenkatu 45, ja Halmen kauppa ilmeisesti osoitteessa Maantiekatu 36. Auran kauppoja oli kaksikin, osoitteissa Neuvosmiehenkatu 35 (Pumpputorin lähellä) ja Ignatiuksenkatu 9. Korjatkaa, jos olen väärässä!
Auran kaupoista sen verran. Toinen Auran kauppa oli tosiaankin Pumpputorin vieressä ja toinen oli aika lähellä eli muistikuvani mukaan Järnefeltin kadulla. Saatan muistaa väärin kadun nimen, mutta kuitenkin – kadun numerointi viittaa kuurennen osan alkupäähän. Siellä se ei sijainnut, vaan suurin piirtein samoilla kohdin kuin Pumpputorin kauppa, vain keskemmällä kuurennetta osaa.
…niin ja Kaarron kauppa osoitteessa Käpylänkatu 13.
Muistan ihan pienenä käyneenä kuukkarissa sellasessa todella pienessä kaupassa jossa esim. kaffe jauhettiin pussiin. Kauppias tiskin takaa tarjosi tuotteet, ei siis itsepalvelusta tietoakaan. Ihania, vaikkakin hieman huteria muistoja 🙂
Olisikohan ollut Saukkosen kauppa? Käsittäkseni samoilla Saukkosilla oli toinenkin kauppa torin varrella Antinkadun ja Pohjois-kauppatorin kulmassa – nimeltään Saukkosen siirtomaatavaraliike.
Saukkosen kauppa,joka sijaitsi ns. Seilosen taloa vastapäätä, tien toisella puolella. Muistan lapsuudesta sen jouluikkunan maailman kauneinpana, suklaapukkeineen ym. koristeineen. Kipaisin kaupassa usein ostamassa ’kakkoa, maksoikohan noin 50p.pieniä, se oli pieni kauppa mutta lapsen silmissä siellä oli myytävänä melkein mitä vaan..
Muistatteko lihakaupan, joka oli Järnefeltinkadulla (nykyisin Esivallankatu) melkein Väinönkadun ja Järnefeltinkadun risteyksessä? Itsekin pääsin asioimaan ko.kaupassa, kun äiti pyysi että menisin ostamaan 200g jauhelihaa. Se oli paljon se -siihen aikaan. Miksikö sitä ei ostettu Kaarton kaupasta, vaikka sieltäkin sai lihaa? Tajuntaani iskostui-nyt ostetaan parasta laatua.Matkakin tuntui lapsen mielestä pitkältä. Lihakauppa oli kuurennen osan alkupäässä, itse asuimme kuurennen osan loppupäässä. Ei silloin vielä tunnettu nimeä kuukkari.
Alitajunta raksutti.Muistin heti aamulla herätessäni – miksikö laatulihaa käytiin ostamassa oikein lihakaupasta.Tehtiin veeka(vega)-voileipiä. Tumman ruisleipäviipaleen päälle ensin kunnon kerros voita, sitten vielä kunnollisempi kerros raakaa jauhelihaa, mausteeksi suolaa ja valkopippuria ja kaiken kruunasi täyteen ahdettu raaka sipulihakkelus. Raakaa kananmunaa ei meillä käytetty, vaikka kuuluukin alkuperäiseen ohjeeseen. Tykkäsin voileivästä lapsena. Enää en ole kokeillut. Ehkä raaka liha tekisi tenän.
Auralla oli myös leipomo kuukkarissa.Minun lapsuudessani ihanin kauppa oli Heimokari Rauhanpuisto 49 ja Kielokadulla pikkukauppa,nämä Käppärässä
1970-luvun lopulla (1977?) Vieraisilla ollessa; kahvipöydässä oli vastaleivottua kakkoa ja voita.
-Jos haluatte jotain lisäksi leivän päälle, niin hakekaa kaupasta.
-Voin hakea!
Juoksin lähikauppaan, jossa aviopari valkoisissa työtakeissaan seisoivat kädet selän takana tiskin takana (seinästä seinään n:5m.) valmiina palvelemaan.
-100g lauantaimakkaraa (tai jotain sellaista se oli).
Kauppias kirjoitti lyijykynällä paperikääreen päälle ostoksen hinnan.
Takaisin tullessani, ihmetteli kyläilykohde; no, äkkiä kävitkin!
-Kävin kai, kun kauppa niin lähellä, Kaartolla.
-Ei sieltä saa ostaa mitään, myyvät vanhaa.
(Hyvä oli ”päälinen”).
Kävin toistenkin Kaarton kaupassa, ei moittimista.
————
Tepake! (Kuukkarissa)
TE-kstiiili, PA-peri, KE-mikaali?
– Onko teillä tusseja?
– Ei.
– Entä onko huopakyniä?
– On!
Auran kaupoista,minulla on sellainen tulitikkuetiketti, jossa on veljet Aura oy 6.osa ja Enäjärvi. Onko kellään siitä Enäjärven kaupasta tietoa?
Itse tuli käytyä Enäjärven, nyt jo lopettaneissa kaupoissa useasti (Pekka Aalto,Kevätsalo)
Hei!
Tepake-taloa muistellessani eksyin tälle sivustolle ja nyt annankin korteni kekoon, äidilläni oli Kuukkarissa parikin kauppaa.
Kaarron kaupan pysyvä mainos on jäänyt mieleeni:
Katsos poikaa pontevaa, hän syö Reinin makkaraa!
Hakaniemen kaupan ja Kaarron kaupan välissä oli 60-luvun alussa (Laamanninkatu 41) Hankasen ruoka-ja sekatavarakauppa, oikein pikkuriikkinen kauppa, jossa tuoksui vasta paahdettu kahvi. Asuimme samassa talossa ja meidän lasten kammarista pääsi kaupan varastoon ja siitä kauppaan. Lauantai- iltana saattoi joku onneton tulla meille melkein itkien, silmäpako nailoneissa ja tanssiin piti päästä tai sunnuntaiaamuna piti alkaa leipoa ja hiiva oli loppu. Kaupasta sai tilaamalla vaikka mitä…Lipsasen tukkuliikkeen kautta. Kaupassa oli vino pino siniruudullisia A 5-kokoisia vihkoja. Ne olivat asiakkaiden velkavihkoja, laskut maksettiin tilipäivänä. Veljeni kaverit vinoilivat, että Hankasen joulunäyteikkunoita katsellessa tulee niska kipeäksi…ikkunoissa roikkui ompelulangassa pumpulituppoja ja ikkunat olivat ihan tavallisia asunnon ikkunoita ja korkealla. Äidin jälkeen kauppiaaksi tuli Selinit, osoite sama, mutta eri tilat.
Esivallankatu 32 oli muistaaksen juuri Kalle Auran entinen kauppa. Nyt äitini sai isomman kaupan, jossa oli oikein rättipuolikin. Kauppa oli Spar- kauppa. Kaupan pihassa oli leipomo, jonka nimeä en muista. (Toisen Auran kaupassa oli myös leipomo, kuten joku aiemmin muisteli.)
Minä olin jo sen verran iso, että olin silloin tällöin kaupan alakerrassa varastossa pussittamassa jauhoja, ryynejä, maltaita jne. Kaunokirjoituksella kirjoitin pussin päälle pussin sisällön nimen. Inventaariot muistan myös, kun jokainen nappi ja nippeli piti rättipuolella laskea. Kauppiaaksi 1970 tuli Aaltonen. Joka kerta Porissa käydessäni käyn Kuukkarissa muistelemassa lapsuuttani.
PS. Muistelen, että Pumpputorinkin liepeillä oli kauppa…Tähtinen.
Minulla on hyvä kuva vanhasta kaupastamme Laamanninkadulta, sitä on kiva näyttää ikätovereille kaikkine tuotemerkkeineen ja Konesilta vaakoineen.
Muistaako kukaan Hankasen kauppoja? Vanhempani ja vanhempi veljeni ovat jo kuolleet.
We extremely appreciate your blog post. You can find so many means we could put it to good use with minimum effort with time and resources. Thank you really for helping make this post respond to many queries we have got before now.
Jätä kommentti