Olin nuori (24 vuotias) juuri valmistunut kodinhoitaja ja olin hyvin onnellinen kun sain alaani vastaavaa työtä kodinhoitajana, oikein teollisuusneuvoksella. Ensimmäisenä päivänä menin hieman jännittyneenä uuteen työpaikkaani 21.4. vuonna 1986. Minua oli vastassa Teresian ottotytär Else Bech. Työtodistuksessani on allekirjoitus Else Lönnström-Bech. Teresia oli silloin jo melkein kokonaan vuodepotilas.
Työnkuvaani kuului kaikenlaisia kodin töitä. Siivosin, tein ruokaa ja hoidin rouvaa silloin kun neiti oli jossain käymässä. Jos ei muuta työtä ollut niin pyyhin pölyjä gallerian tauluista. Silloin olin nuori ja energinen ja pidin siitä että minulla oli paljon työtä ja aikakin kului siten nopeasti. Heillä oli vakituinen yöhoitaja. Päivien pituus venyi usein koska aina oli jotain kesken ja ei osannut lähteä kotiin ennen kuin kaikki oli valmista.
Muistan kun neiti oli esim Turussa ostamassa kuhaa jota ei saanut Rauman torilta. Silloin rouvalla ei ollut seuraneitiä, niin oli vaikeaa tehdä ruokaa toisessa päässä taloa ja kellon soidessa rientää avuksi Teresialle. Usein sain kuulla että ei mitään hätää ollut. Hän vain sanoi että "minulla oli sinua ikävä Sippan". Tällä nimellä hän minua kutsui. Joskus avustin häntä pienissä asioissa kuten vessaan menemisessä, alusastian laittamisessa tai syöttämisessä. Jossain vaiheessa avustajaksi tuli myös heidän sukulaisensa ja yhdessä neidin kanssa he pitivät seuraa rouvalle.
Neiti Bech ei ollut niin turhan tarkka oman huoneensa siivouksessa mutta minä halusin järjestellä sielläkin. Hänen mielestään kaikki tavarat löytyivät paremmin ja nopeammin kun ne olivat hujan hajan pöydillä ja lattialla. Heiltä sain syntymäpäivälahjaksi käsin kierrettävän kolmijalkaisen raastinraudan erilaisilla terillä. Neiti oli löytänyt tällaisia jostain edullisesti ja minullakin oli kunnia saada tällainen. Minulla on se vieläkin muistona mökillä mutta ei juurikaan ole ollut käytössä.
Jotkut olivat minua ystävällisesti valistaneet että en siellä pysyisi pitkään töissä ja kaikki muutkin olivat kuulemma heti ottaneet lopputilin. Minä pidin työntäyteisistä päivistä ja neiti oli hyvin avulias neuvomaan minua esimerkiksi ruoanlaitossa. En ollut koskaan nähnyt kalakattilaa ja en tiennyt että jokaiselle kalalajikkeelle piti laittaa erilainen kastike. Opin siellä paljon kaikenlaista kodinhoitamisesta ja siitä on ollut minulle hyötyä myöhemminkin. Työsuhteeni loppui työtodistukseni mukaan 19.11. 1986. Teresia oli kuollut kotonaan yön aikana (4.11) ja työsuhteeni jatkui siitä vielä pari viikkoa eteenpäin. Työtodistuksessani luki että olen hoitanut työni huolella ja tunnollisesti ja olen ollut rehellinen ja luotettava. Lopussa oli myös maininta että Teresia Lönnström piti erikoisesti minussa minun iloisesta ja miellyttävästä käyttäytymisestäni. Tämä on ollut Elsen kirjoittamaa ja muistan heidän kirjoittaneen työtodistustani yläkerrassa yhdessä ystävättären kanssa, naurun kikatuksen kera.
Olin mennyt naimisiin unikeonpäivänä heinäkuussa vuonna 1985. Sain ensimmäisen tyttäreni syyskuussa 1987 ja kävin vauvaa näyttämässä neidille. Muistaakseni hänkään ei elänyt enää kauaa sen jälkeen.
Teresian haudalla käyn vuosittain ja muistelen millaista elämää vietettiin heidän yhdistetyssä kodissa/kotimuseossa.
Olen kuullut että Teresia on ollut oikea rautarouva. Minä en häneen saanut tällaisena tutustua vaan muistoni hänestä on ennemminkin kiltti ja hauras.
1 kommenttia
Jätä kommenttiMinä olin lähettinä Lönnströmillä ja meitä lähettejä kutsuttiin aina silloin tällöin rouvan luo, kun hänellä oli jotakin asiaa toimitettavana. Vein mm. joululahjan hänen tuttavalleen. Emännöitsijä sanoi, että vie varovasti, että siinä paketissa on munia. Kilinästä päätellen laseja. Kyllä pelkäsin, että jos kaadun pyörällä. Ihmettelin, miksi ei autokuskia laitettu viemään. Minuun ilmeisesti luotettiin, kun keskukselta aina pyydettiin lähettämään minut alas talolle. Muistan ikuisesti, että sain kerran joululahjaksi 15 markkaa. Se oli minun pieneen palkkaani mukava lisä. Rouva oli ystävällinen, neiti oli kassana ja aika tiukka.
Jätä kommentti