Muistatko karamelleja eri vuosikymmeniltä?
Muistatko näitä karamelleja ja pastilleja? Katso kuvat ja kirjoita sivun alareunassa olevaan kommenttiruutuun omat muistosi.
Kuva 01: Karamellirasioita 1900-luvun alkupuoliskolta. 1900-luvun alkupuolen pastillit oli tarkoitettu raikastamaan suuta ja kurkkua sekä vahvistamaan ääntä. Kuva Pentti Pere 1913. Satakunnan Museon kokoelmat.
– Pyöreä, vihreä rasia sisälsi vuonna 1922 perustetun tamperelaisen lääketehdas Starin valmistamia Salmiakkipastilleja.
– Suorakaiteen muotoisessa peltirasiassa oli Karl Fazerin Paavo Nurmi -piparminttupastilleja. Nurmen nimikkopastilleja valmistettiin 1926–1939. Rasian muoto ja koko määräytyi miehen puvun liivintaskun mukaan.
– Siniseen, pahviseen rasiaan pakattuja Sulo-pastilleja valmisti oululainen Merijal Oy luultavasti 1930–1940-luvuilla.
– Vaaleassa, Satakunnan vaakunalla koristellussa rasiassa oli Porin karamellitehtaan Vaakuna-pastilleja. Rasia on 1950-luvulta.
Kuva 02: Karamellirasioita 1950–60-luvuilta. Takana Huhtamäen puulaatikko, josta myytiin lakritsia 1960-luvulla hintaan 50 p/kpl. Laatikko oli Lempi Larvamon (s. 1900) kyläkaupassa, jota hän piti Harjunpäässä 1927–65. Lieriömäisestä peltipurkista on myyty Fazerin karamelleja. Purkki on 1950-luvun loppupuolelta. Kuva Pentti Pere 2013. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kuva 03: Karamellirasioita 1960-luvulta. Kuva Pentti Pere 2013. Satakunnan Museon kokoelmat.
– Fazerin Hedelmäpastilleja
– Chymoksen Väkevä salmiakki C -pastillin hinta oli 30 p
– Fazerin maitosuklaanapit 2.75 mk
– Tämä Fazerin Strong Pax pastillirasia on ostettu Tikkukylän K-hallista
– Pingo salmiakkipastilli on turkulaisen Tehdas Oy Sereksen valmistama. Rasia maksoi 25p.
– Merijalin ”tosi vahva” Leijona-salmiakki maksoi 30 p.
– Fazerin Kalifax-pastilleja
Kuva 04: Karamellirasioita 1970–90-luvuilta. Kuva Pentti Pere 2013. Satakunnan Museon kokoelmat.
– Takana Fazerin Fantasia-suklaarasia.
– Edessä vasemmalla Chymoksen Fruit Finne -pastillirasia 1990-luvun alkupuolelta.
– Keskellä Hellas/Leafin Stop-eukalyptuspastillirasia vuodelta 1887
– Oikealla Halvan Menthol-täytepastilleja 1970-luvulta.
Kuva 05: Satakunnan Osuuskaupan karamellipaperit: Juliana, Louhi, Mansikka, Petsamo, Omena ja Kongo. Kuva Pentti Pere 2013. Satakunnan Museon kokoelmat.
56 kommenttia
Jätä kommenttiMuistan Paavo Nurmi -pastillit, olen syönyt niitä. Eivät olleet väkeviä.
Sotien jälkeen oli ”punkanpohjia” eli ”pirun väkeviä”, soikeita, valkoisia piparminttukarkkeja. Niitä on nykyäänkin. Ne eivät oikeasti olleet niin väkeviä.
Sotien aikaan ei ollut karamelleja, vaan ”irtokarkkeina” myytiin kuivattuja porkkanasiivuja. Niiden nimi oli namimuro. Namimuroja ei ollut aina, mutta huhu kävi aina kun niitä oli saatavilla. Kuudennessa osassa Kansan kaupassa ainakin oli
Olen 50-luvun puolivälin lapsia. Kauppiaan poikana sain tietenkin olla etuoikeutettuna testata pikkupoikana erilaisia karamelleja ja makeisia. Olin myös lähempänä teini-ikää myymälätiskin takana myyjänä.
Sulo-pastilleja sain Sisujen ohella, jotka olivat ykköspastilleja niin tupakoitsijoilla kuin puhujilla ja laulajilla, myymässä. Siksi ihmettelenkin tuota ajankohtaa, kun olen satavarma, että näitä oli aina 60-luvun lopulle saakka myynnissä.
Olet oikeassa; olen syntynyt 1960 ja muistan hyvin Sulo-pastillit. Olivat hyvän makuisia.
Sulo rasiassa luki muistaakseni: 50 vuotiaat sulo ovat ihania
Kolmoskuvan Leijona -salmiakista tuli mieleen, että tätä myytiin 70-luvulla yhdistettynä 2-3 muuhun rasiaan, rasiat oli peräkkäin kiiltävällä muovilla yhdistettyinä. Siinä oli jotain muistaakseni pehmeitä, kiiltopintaisia, naarasleijonan kuvalla varustettuja salmiakkeja ja sitten hedelmäpastilleja samassa. Niitä jaettiin pihan lasten kesken, jokainen sai maistaa useampaa.
Olet ihan oikeassa, 70-luvulla oli ns leijonakarkkiperhe tai ainakin paikalliskioskin täti tiesi heti mistä puhuttiin kun halusi isä-, äiti- tai lapsileijona rasian. Tuo kuva oli isäleijonarasiasta, jonka pastillit olivat hyvin pieniä ja hyvin vahvoja. Eräs pihan pojista laittoi kerralla suuhun koko rasian – 27 kpl – ja hänestä tuli koko pihan sankari! Sitten oli äitileijona jossa oli neliskulmaisia (Merijalin ”oma” muoto karkille) tosi, tosi hyviä salmiakki-lakritsipastilleja. Omasta mielestäni nämä olivat parhaita! Lapsileijona-pastillit olivat vaaleita ja pyöreitä ja myöhemmin lukiolaisena ja kemiaa opiskelleena tajusin, että näiden pastillien salmiakki oli valkoista eli niissä ei ollut lakritsijuurta – tai mikä se aine nyt onkaan millä värjätään makeinen mustaksi. Nämä olivat mietoja, mutta hyviä karkkeja. Kaipaan kaikkia niitä! Sniif…
Kun olin lapsi, isä antoi maistaa jostain kyläkaupasta ostettuja ”suun raikastajia” tupakkamiehille. Ne oli nimeltään mermeriä. Saatan muistaa nimen väärinkin. Onko jollakulla mahdollisesti muistikuvaa tai tietoa kyseisistä. Koostumukseltaan nämä mermerit olivat pieniä rakeita ja maistuivat hivenen samoilta kuin Pax karkit.
Noita Mer-Merejä olen itsekin joskus netitse kysellyt. Ne olivat lähinnä ison hiirenpapanan näköisiä sinisenmustia rakeita, jotka sai muistaakseni vielä taitettua osiin. Ne olivat pienessä, ehkä 4×4 cm kokoisessa litteässä paperipussissa, jonka päällä oli muistaakseni kahden kissanpennun kuva. Harmittaa, kun joku siivosi pois kirjoituspöydän laatikosta vuosikausia siellä olleen pussin jämät.
karhupuiston kioskista mermeri-rakeet jäi mieleen
Fazerin Pax-pastilleista oli mainos: ”Ota yks, ota kaks, ota Fazerin Pax”
60-luvulla elokuvateattereiden lippukassalta sai mau mau-lakuja.Niissä oli mustaihoisen pää ja kaulana pieni lakupätkä.Samoja päitä oli punaisenakin.Päässä oli intiaanin profiili, jolla oli sulkahattu päässään.
Apteekista sai merimiesmälliä.Tykkäsin ihan älyttömästi, vaikkei ollut kovin makeeta.Oli ihan kovaa lakua
Myös niitä mustia oli intiaanikuvalla. Ajankohta oli todella 50- ja 60-lukujen vaiheilla. Punaiset taisivat tulla vähän myöhemmin. Me ostimme niitä mustia mau-mau-lakuja maauimalan kioskista. Muistan kuinka kävimme uintien välillä suihkuissakin nuo mau-maut suussa kuin tikkukaramellit ja kuinka se varren lakritsa kastui suihkussa täysin ja sitten olikin kädet ihan sotkuiset. Oliko se varren lakritsa ontto? Sellainen muistikuva olisi, mutta en ole ihan varma.
Näkisipä kuvat vielä joskus maumausta ja punanahkoista. Molemmat niin hyviä, jotta!
mulla on sellainen muovinen pingviini jossa oli 60-70 luvulla jäätelöä!
Minulla myös! Lisäksi minulla on arpakuutio ja pari peikkoa. Kaikki siis jäätelöpakkauksia.
Minullakin on sellainen pingviini tallessa. Ja sama muistikuva.😊
Kyseessä on Satakunnan vaakuna, ei Porin vaakuna
Tämä nyt on loikka karkeista kekseihin, eikä edes makeisiin sellaisiin, mutta olen yrittänyt hakea tietoa 60-luvun SAMOA-nimisistä kekseistä… Muistaisikohan joku ja löytyisiköhän kuvaa paketista?
Muistan 60-luvun puolivälistä mattavalkoiset pienet pyöreät Halifax-pastillit ja tummanviininpunaiset pisaranmuotoiset Coryfort-kurkkupastillit.
Samoa-kekseistä heikko mielikuva, että olivat murokeksejä.
Talvella joskus 50-60 lukujen taitteessa luistinradan kioskista Kymenlaaksossa sai ostaa ”talvijäätelöä”. Tuo talvijäätelö oli seuraavanlainen: Jäätelötöttörön vohveli oli lähes täyteen punaista nekkua aivan kuin tikkaria. Tämän päällä oli sitten kuin neekerin suukko eli makea vaahto ja suklaakuorrutus. Tätä kutsuimme talvijäätelöksi. Silloinhan ei ostettu talvisin kotiin jäätelöä, koska kotona ei ollut pakastimia.
Hyvinkäällä myytiin kiskassa noin 70 vuonna.
Muistaako kukaan Vaakuna-karamelleja 1960-luvulta? Erilaisia makuyhdistelmiä, ja kääreissä Suomen maakuntien vaakunoita.
Minä muistan vakuuna-karamellit. Niitä sanottiin myös Maaherran karamelleiksi
intiaanipäällikönpää näköinen punainen lakritsi oli nimeltään punanahka.
Punanahka oli makeinen jota muistan kaiholla vieläkin.
Punanahka oli intiaanin pää ja maumau mustaihoisen pää. Niitä nuoleskeltiin.
Fazerin maitosuklaalaatikko, hedelmäpastillit ja Pax ovat jäänneet mieleen. Pastirol pastillit, etenkin terva ja omena olivat aivan ihania.
60-luvulla käytettiin oikeata sokeria sokerijuurikkaasta, ja rasvatkin olivat laadukkaanpia, ei käytetty mitään palmuöljyjä, siksi mautkin olivat parempia.
Minkähän arvoinenon Helsingin museossa esillä leva Fazerin karkkirasia?
51 syntyneenä ja varhain astman saaneena, lääkäri suositteli jodi- figarolia ja se tuntui helpottavan hengitystä
Muistaako kukaan punanahka merkkistä makeista,, jossa oli la kritripala varten ja pyöreä punainen aniksen makuinen yläosa?
hyvin muistan oli myös vastaava musta lakritsin makuinen neekerinnpää
Se oli Maumau ja oli hyvää
Minäkin, 60-luvun lapsi, olen vuosien varrella yrittänyt hakea tietoa Samoa-kekseistä, joku tuolla ylempänä mainitsi (-googlaamalla löysin-). Samoat olivat lapsena lempikeksini, maku oli sellainen lempeä, tosiaan ei makea. Yhtään en muista, miltä pakkaus näytti… olisiko ollut jotain ”kauhtunutta” oranssilla taitettua punaista…? Hirveästi haluaisin minäkin nähdä kuvan paketista.
Olivatkohan ne Samoat kotimaisia… Olen melkein varma, että olivat. Englanninkielellä kun googlaa, ei niitä löydä sittenkään, mutta löytyy ihan erilaisia, makean näköisiä ”home made cookies”. Samoat olivat ”tylsän” näköisiä, ulkonäöltään samantapaisia kuin myöhemmin Marie-keksit: melko kookkaita ja ohuita pyörylöitä. Voi kun löytyisi tietoa ja kuvia!
60 luvulla oli kongo toffeeta ja fatzerin suklaata prinse nappeja. Hellaksella toffeen ja mintun makuisia tikkareita. Ihania nameja, eikä niitä saanut joka päivä. ☺️
Muistaakohan kukaan mitä makeisia olivat nimeltään sellaiset kovat pyöreät pastillit, joita oli ainakin keltaisen, mustan ja sinisen väreissä. Pastillit myytiin läpipainopakkauksissa joista ne folion läpi painettiin ulos. Siniset myytiin muistaakseen sellaisessa jossa oli eskimon kuva ja olisiko kalassa siinä kuvassa ollut. Mahdollisesti 90 luvulla tai 2000 luvun alulla.
Muistan, mutten nimeä! Olisiko ollut joitain B:llä alkavia?
Muistan myös nämä, mutta en harmiksi nimeä. Etenkin Kalastavan eskimon kuvalla varustettu pakkaus ja siniset pastillit muistuvat hyvin mieleen. Näitä taisi olla liikkeellä aivan 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella. Viimeiset havainnot tein joskus 2006-2007.
Minä muistan ns.mutteritikkarit, kivikovat imeskeltävät, joita oli lopulta pakko yrittää purra että saisi syötyä loppuun. Pyynikin uimahallista Tampereelta muistaakseni niitä sai. Sitten oli sitä punaista pallopurkkaa, jolla sai värjättyä huulet.
Jippo-patukka oli myös hyvää, olisko ollut jotain lakritsia. Kekseistä muistan Kerma-keksit, etenkin Suklaa-Kerma-keksit oli suurta herkkua.
Erä-pastilli oli 60-luvun lakritsinmakuinen rapea pastilli, jota kaipaan vieläkin.
Myös minä kaipaan erä karamellia. Luulin että sellaista ei ole ollutkaan koska olen syntynyt – 63 ja olin aika pieni. Kiitos sinulle kun vahvistit asian.
This is a fascinating article by the way. I am going to go ahead and save this article for my brother to read later on tonight. Keep up the fine work.
Muistelen 1960-70-luvulta sellaisia karkkipusseja, joista toisessa oli keltaisia banaanin muotoisia ja makuisia karkkeja ja toisessa mansikan muotoa mukailevia ja mansikan makuisia karkkeja. Pinta oli kovempi ja sisus pehmeämpi. En löytänyt googlaamalla mitään tietoa noista. Tekeekö muisti tepposet, oliko niitä? 😉
Kyllä minäkin muistan sellaisia banaaneja.
Vahvistan sen tiedon, että Sulo-pastilleja oli ainakin Kymin seudulla kioskimyynnissä ainakin 1960-luvun puoliväliin asti, ehkä pidempäänkin.
Muistan myös hyvänmakuiset Tanskan kuninkaan rintapastillit, jotka olivat pyöreitä ja väriltään punaruskeita.
Pectus-pastillit olivat pyöreitä vaaleanpunaisia (pinkkejä) kurkkupastilleja muita pastillirasioita pitkuliaammassa rasiassa.
Fazer Kalifax pastilli: Isoveljeni diggasi aikanaan tätä ja minä joka apinoin häntä tykästyin myös näihin ihan perhanasti.
Haluan jakaa muille Kalifaxin muistaville Fazerilta saamani vastineen tiedusteluuni:
”Pahoittelen viivettä vastauksessani, mutta joskus tämä arkistojen ja tietojen kaivelu on tosi hidasta. Menneinä vuosikymmeninä historiatietoja ei olla aina kovinkaan tarkasti tallennettu, joten ihan kaikkea tietoa ei ole tallessa. Esimerkiksi tuohon kysymääsi hinnoitteluasiaan en pysty vastaamaan.
Pienikokoinen Kalifax kuului yskänpastillien ryhmään. Sen corpuksen ydin valmistettiin puristekaramellitekniikalla ja pinnoitettiin pehmeärakeistuksella. Kalifaxin makuyhdistelmä syntyi mentolista, sitruunasta ja rommista. Kalifax-pastilli tuli myyntiin vuonna 1924 ja arvelemme, että viimeinen Kalifax-resepti on vuodelta 1975. Tämän enempää en osaa sinulle tästä pastillista kertoa”. (Satu, Fazerilta)
Tietääkö joku kuka valmisti Erä pastilleja. Parhaita ikinä.
Muistaako kukaan maumaun, oli punainen makea päännäköinen yläosa, mikä oli mustan ohuen lakun päässä
Erä pastillit olivat minunkin herkkuani ja sisareni herkkua Ruususuklaa. Näin Ruususuklaalevyn kuvan muutama päivä sitten myynnissä olevan kalenterin kansikuvassa ja muistelu alkoi. Oi kuinka mielelläni ostaisin siskolle joulupakettiin Ruususuklaalevyn!
Ei ollut teollisessa rasiassa vaan kappaleittain myytiin eräässä kemikalio-liikkeessä poltettua lakritsaa. Se oli lähinnä Pätkistä muistuttava tanko, ilman käärepaperia. Miksi olivat myynnissä kempparissa, ei aavistustakaan! Muistan myös hyvin väkevät kulmikkaan muotoiset Eucamenthol-pastillit sekä Eucalyptus karkit, sekä ne pienet kovat ja pyöreät rasiassa olevat (myydään vieläkin pussissa Fazer) että pussissa olevat murenevat, jauhomaiset valkoiset ja soikeat. Isälläni oli niitä aina autossa.
Oliko Ruususuklaassa kiiltokuvia? Minulla muistikuva, hätärä, että ensimmäiset kapeat, pienet kiiltokuvani olisivat olleet jostain suklaasta. Olen ollut niin pieni,äiti käynyt kaupassa.Jostain tämmöinen mielikuva syntynyt…🤔
Muistaako joku 1960-luvun loppupuolen viinakarkit?
Viinakarkkeja oli pussissa Gin, Konjakki, Whisky yms.
tempore nihil commodi maxime exercitationem facere veritatis. sit reprehenderit neque molestiae ab explicabo et eius quos commodi occaecati incidunt beatae facilis repudiandae.
qui occaecati vel sit sed odio dolores sunt fugit praesentium nulla amet perferendis hic aut exercitationem nam aspernatur. itaque id a maiores aliquam odio esse ut corporis quis eius repellendus vel.
Tein 1960-luvulla laudaturtyön Nuorsuomaisen puolueen lehdestä Suomalainen Kansa, joka ilmestyi muistaakseni 1907-1911. Muistini mukaan siinä oli jo mainoksia PAX-pastillista hauskasti riimiteltynä. Harmi,etten pannut niitä muistiin.
Jätä kommentti