Lapsena oli todella tärkeää leikkiä kauppaleikkiä- Isä oli rakentanut minulle ja kahdelle siskolleni leikkimökin viidennenosan kotimme pihaan. Leikkimökin viereen rakennettiin leikki-kauppa. Tiski tehtiin jostakin lankuista isän varastoista löytyi lautoja. Kaupankäynti tapahtui kuin viiskytluvulla yleensä. Kaupan myyjä oli tiskin takana ja kaikki myytävä tavara myös tiskillä ja ostaja tietysti tiskin edessä. Jokainen joka kynnelle kykeni joutui ostajaksi. Tuotteet tiskillä eivät olleet okeita vaan "leikisti"ne myytiin mielikuvituksella. Rahana oli joku lehtipuun lehti. Kaupankäynti oli vakavaa ja kauppaa käytiin ihan tosissaan. Kaikki viehätys olisi ollut mennyttä, jos olisi ollut itsepalvelu. Kommunikointi oli parasta.
Myöhemmin Pariisissa koin, että siellä asiakas huomioitiin jo ovella, mikä tuntui ujosta suomalaisesta jo liiankin nopealta. Silloin kaipasin, että olisi saanut rauhassa katsella ympärilleen!Saksassa kaupassa asiakas on kuningas. Intiassa käydessäni kangaskauppias levitti heti kaikki kankaat eteeni paikalliseen tapaan, vaikka en olisi mitään ostanutkaan. Kulttuurierot näkyvät kaupankäynnissä. Intiassa oli monenlaisia kaupustelijoita, esim. koruja kaupattiin tyrkyttämällä.Siellä jos missä oppii sanomaan :Ei!
Jos saisin toivoa omaa ihannekauppaa, se olisi sellainen, jossa minä saan kaikessa rauhassa itse katsoa ja josta löytysi heti joku, jolta voisi kysyä kun tarvitsee apua.
3 kommenttia
Jätä kommenttiEi nyt itse aiheeseen liity, mutta luin juuri Teurastamo 5:sen, enke4 ne4hnyt sielle4 maaitnina kieleste4 luopumisesta. Eli kyseinen tieto lf6ytynee jostakin muusta Vonnegutin kirjasta.
Took me time to read all the comments, but I seriously enjoyed the write-up. It proved to be Very helpful to me and I am positive to all the commenters right here Its always good when you can not only be informed, but also entertained Im sure you had fun writing this article.
I very lucky to find this internet site on bing, just what I was looking for : D too saved to fav.
Jätä kommentti