Kerro
museolle

Olen ollut kauppahallissa kauppiaana yli 30 vuotta. Ensin 5 vuotta 1960-luvulla Ahlströmin vihannesmyymälän myymälänhoitajana. Liike oli ulko-ovesta tultaessa vasemmalla puolella. Tämän jälkeen ostin Viljamaalta vihannes- ja kukkamyymälän. Sen jälkeen se tunnettiin Toini Laakson vihannes- ja kukkamyymälänä. Päällä luki T. Laakso. Se oli ovea vastapäätä oleva pyöreä myymälä.
Kauppahalli oli silloin täysin erliainen. Kun aloitin v. 1970 oman myymälän, niin Porin kaupungissa ei ollut ainuttakaan tavarataloa eikä markettia. Heti ensimmäisenä vuonna aloitettiin rakentamaan Centrumia, se oli ensimmäinen tavaratalo. Siihen asti halli oli ollut ainoa iso kauppapaikka.
Kauppahalli oli silloin kylmä. Oli villahousua, myssyä ja huopikkaita jalassa talvella kylmimpänä aikana. Tilanne parani vasta seuraavassa remontissa, kun yläikkunat uusittiin. Silloin tuli lämpimämpi.
Hallin ovet aukesivat arkiaamuisin klo 9 ja lauantaisin klo 8 ja suljettiin ilta viideltä ja lauantaisin kahdelta. Kauppiaille ovet avattiin seitsemältä, pääsi sen verran aikaisemmin tekemään aamutöitä. Illalla lähdettiin suurinpiirtein viidentoista minuutin kuluttua hallin sulkemisesta.
Kauppahallin asiakaskunta oli ihan laidasta laitaan. Oli maaseudulta ihmisiä ja kaupungin herrasväkeä tai heidän palvelijoitaan. Tavarat myytiin alkutuotteina ja emännät itse laittoivat alusta alkaen ruuat. Oli kasviksia: porkkanat, punajuuret, lantut, perunat.
Kukat olivat kausiluontoisia. Syksyllä krysanteemit, joulun alla tuli tulppaanit ja hyasintit. Tulppaaneita myytiin myös kevättalvella, kunnes tuli narsissit siihen lisäksi. 70-luvulla kukat tulivat paikallisilta puutarhoilta. Kauppahallioloissa ei otettu kuin normaaleja, tavallisia kukkia, niitä mitä kansa osti.Esimerkiksi ruusuja ei ollut myynnissä vielä alussa. Ruusu ei ollut silloin kauppahallilajike, koska hallissa oli kylmä ja vetoisa.
1970-80-luvulla vihannesvalikoimat olivat laajemmat kuin myöhemmin. Nyt tietysti ne ovat taas laajat. Rouvat valmistivat maa-artisokista keittoa. Oli myös latva-artisokkaa, mustajuuri, keittomausteeksi selleri, palsternakka, purjo. Piparjuuri myytiin juurina, isompina tai pienempinä paloina, ei tahnana niin kuin nykyään.
Puutarhurit toivat tavarat halliin, aamuisin oli monta puutarhuria tuomassa halliin tavaraa. Oli myös esim. Kesko, josta tilattiin etukäteen. Pikkupuutarhurit tulivat halliin esittelemään, mitä heillä tänään oli. Aina piti olla käteistä rahaa mukana. Joskus he soittivat edellisenä päivänä.
Meidän erikoisuutemme oli tikuttomat lantut. Minulla oli vakikasvattaja, joka kasvatti lantut oikein ja häneltä sai taatusti tikuttomia. Jos lantussa on kasvatusvirhe, siihen tulee puumaisia syitä eli tikkuja.
Myöhemmin kauppahalliin perustettiin kauppahalliyhdistys. Kauppiaat liittyivät samaan ryhmään ja mainostimme yhdessä. Helsingissä oli kauppahalliliitto. Kaikki yhdistykset olivat liiton alaisia. Liitto järjesti tilaisuuksia ja kokouksia, joissa puitiin kauppahallien asioita. Olin pitkään yhdisyksen puheenjohtajana. Meillä oli lehti-ilmoituksissa yhdistyksen kauppiaat, kauppiaat maksoivat osansa mainoksesta. Lopetin v. 1995 työuupumuksen vuoksi. Myin liikkeen pois.